textfiles/anarchy/FDR/fdr-0232.txt

291 lines
15 KiB
Plaintext

HASIKSENPOLTTOMENETELMIÄ
Hasista voi juoda esim teeksi keitettynä tai muihin juomiin
sekoitettuna, syödä eri ruoissa tai vaikka sellaisenaan. Yleisin ja
miellyttävin (& turvallisin?) tapa on kuitenkin polttaminen. Kannabista
voi kuitenkin polttaakin monella tapaa. Tässä muutamia kirjoittaneen
tietämiä tapoja. Mikäli jollakulla lukijalla on tiedossaan luettelon
ulkopuolisia tapoja, lähettäkää ihmeessä sivun haltijalle! Joitain
menetelmiä voi olla vaikea selittää kunnolla pelkän tekstin avulla,
mutta yritän parhaani.
Seuraavat menetelmät on koettu kiinteän hasislaatan avulla. Laattaa
kannattaa lämmittää tupakansytyttimellä, kunnes kuumennettu osa on
pehmeää ja helposti murenevaa. Murustele laatasta sopivan verran tavaraa
(n. 0.2g -0.5g keskivertohenkilöä kohti on mukava kerta-annos suht'
laadukkaasta laatasta). Mitä pienenpiä muruset ovat, sitä paremmin ne
palavat kokonaan ilman, että mitään menee hukkaan. Kahvinpurujen
kokoiset murut ovat oivallisia. Opit äkkiä tuntemaan rajasi ja itsellesi
sopivan kerta-annoksen. Vaikutus häviää muutamassa tunnissa täysin. Voit
huoletta polttaa uuden satsin vaikka viiden minuutin välein, jos siltä
tuntuu, sillä kenenkään ei tiedetä kuolleen hasikseen. Taju voi mennä,
mutta jos et siitä enää nouse, ei se ole kannabiksen vaan jonkun muun
vika. Päihdyttävän ja tappavan annoksen suhteen on arvioitu olevan n.
1:40 000.
Ainakin laatan palaminen helpottuu huomattavasti, kun sekoitat muruja
tupakanpuruihin, mitä lähes kaikki polttajat tekevät. Vahvahko, mutta
oikein hyvä tupakanpurujen määrä on n. 2-3 kertaa käytettävän
kannabisannoksen määrä.
Haluan vielä ilmoittaa, että menetelmiä ja niiden valmistelun sekä
käytön eri vaiheita voi täysin soveltaa oman mielensä mukaan. Tekstissä
esiintyvät putket, pullot yms. ja niiden määrät, tilavuudet, pituudet
ym. perustavat kirjoittajan tuttavapiireissä käytettyihin menetelmiin,
ja ovat täysin lukijan harkinnan varassa, kun tämä rupeaa eri keinoja
kokeilemaan. On vain hankalaa ilman minkäänlaisia esimerkkejä selventää
asiaansa tyyliin "otat astian ja sinne asetat toisen astian, josta on
pohja pois, ja astia B:n päälle pesäke...". Jos ymmärrät kunkin vehkeen
toimintaperiaatteen, voinet soveltaa niitä oman mielesi ja käytössä tai
saatavilla olevien valmistustarvikkeiden mukaan.
SÄTKÄ
Se perinteinen. Eikun hasismurut ja kessunpurut samaan syssyyn ja koko
seos sätkän sisään. Filtteriä ei jointissa kannata käyttää, sillä
siihenhän jäisi muiden myrkkyjen muassa pään sekoittavia ainesosia. Sen
sijaan jonkinlaisen filtterinkorvikkeen voit tehdä rullaamalla ohutta
pahvia, esim. Rizla-paketin tarpeettoman päällyspahvin. Huulet usein
tuppaavat palamaan nakkisormien ohella, joten hasista ei kannata laittaa
aivan filtterinkorvikkeeseen kiinni, sitä kun ei siitä aina pysty
polttamaan.
Edut : kätevä; yleisillä paikoilla epäilyksiä herättämätön;
tarvikkeet halvat ja helposti mukana kulkevat; nopea väsätä.
Haitat : paperista tulee tarpeettomia lisämyrkkyjä polttajansa
elimistöön; juopunut ja tupakoiva kannabiksen vastustaja
helppo huijata ottamaan jointit
PIIPPU
Toinen perinteinen. Hasis vaan pesään ja polttamaan.
Edut : Saa valmiina ja halvalla. Vanhemmalla polvella ei herätä
epäilyksiä.
FOLIOPIIPPU
Pelkästä foliosta voi väsätä esikuvansa kaltaisen piipun. Muotoile
foliosta normaalin piipun muotoinen (koko voi olla pienempi). Valmis
tekele ei saa olla kauttaaltaan ontto putki, vaan onton pesän päälle
tulee muotoilla foliosta monttu, jonka pohjalle pistellään reikiä esim.
nuppineulalla. Suotava reikien määrä on yleensä vähintään 10. Nyt pesään
voi lisätä poltettavan tavaran ja imeä savut toisesta päästä kuten
normaalillakin piipulla. Huom: harva foliopiippu onnistuu olemaan täysin
tai edes tarpeeksi ilmatiivis, joten tekeleen päälle kannattaa kietoa
ilmatiivistä teippiä.
Edut : tarvikkeet löytyy lähes joka kodista; halpa kuin mikä.
Haitat : menee ruttuun ja pilalle todella helposti ; käytännössä
kertakäyttöinen; hieman hankala väsätä.
PULLOPIIPPU
Ensiksi tarvitaan muovinen pullo (0.5 l riittää hyvin), johon
pistetään kaksi reikää reilusti pullon puolenvälin yläpuolelle. Toiseen
reikään asetetaan jonkinlainen savunimuputki, esim. kuulakärkikynästä
saat irroitettua oivallisen pillin. Pullon reiän ja savuputken välistä
ei saa päästä ilmaa, jos pääsee, tiivistä väliä vaikka teipillä tai
sinitarralla. Pulloon voi lisätä vettä, jolloin savu hieman lämpenee tai
viilenee veden lämmöstä riippuen, ja on vahvempaa. Pullon suulle
muotoillaan foliosta kuoppamainen pesä, jonka pohjalle pistellään
nuppineulalla riittävä määrä reikiä. Pesän pullon suun ulkopuolelle
jäävä osa kannattaa kiinnitää pulloon teipillä tai kiristää narulla.
Pesään laitetaan kannabis ja sytytetään samalla imien. Pesää
sytytettäessä ja sen palaessa, kun savua imetään, täytyy pitää sormea
toisella, vaille putkea jääneellää reiällä. Muutoin reikä voi olla
vapaana, jottei pesä sammu ennen aikojaan. Kun pesä on sammunut, pulloon
jää savua, jonka saa sieltä pihalle imemällä, antaen em. ilmareiän
jälleen olla vapaana.
VESIPIIPPU
a) Tarvitsemme taas pullon. Tarkoitukseen erinomainen olisi
vaikka 0.33 -litrainen, läpinäkyvä limsapullo, johon laitetaan
vettä vaikkapa puoleenväliin asti. Pulloon tungetaan sen suusta
kaksi putkea, toisen putken (sopiva putki jälleen mustekynästä)
yläpäähän tulee pesä, ja sama putki menee pullossa olevaan veteen.
Kotikonstein putken päähän saa pesän esim. Clearasil-purkin
korkista, jonka pienempään reikään yritetään putken yläpää ahtaa.
Jos putki ei heti mene reikään, voi korkkia pehmentää ja reikää
suurentaa kuumentamalla muovia sytkärillä. Jos reikä on hieman
putkea suurempi, voi väliin laittaa hieman sinitarraa tai pitävää
liimaa. Korkin laajempaan reikään, siihen taivaaseen osoittavaan
asetellaan jälleen rei'itetty foliopesäke. Imuputken tulee kaartua
sen verran, että käyttäjä pystyy siitä imemään polttamatta nenäänsä
pesässä. Jos et löydä kaarevaa putkea, voit yrittää yhdistellä
jotenkin kahta eri putkea. Imuputken pullossa oleva pää ei saa
missään nimessä mennä lähellekään vettä, jotta käyttäjä saa
keuhkoonsa savua eikä nestettä. Imuputken ei tarvitse olla kaareva,
jos se on tarpeeksi paljon pesäkeputkea korkeampi tai jos ideaa
sovelletaan muuhun astiaan, jonka yläpää on tarpeeksi laaja, jotta
pesäke- ja imuputket voivat olla riittävän etäällä toisistaan.
Molemmat putket voidaan laittaa pulloon sisälle korkin läpi tai
kehitellä pullon suulle jokin muu tiiviste. Tärkeää kuitenkin on,
että suu on putkien ulkopuolella täysin ilmatiivis. Kun vehje on
valmis, laitetaan tavara foliokuoppaan ja sytytetään se imien
samalla imuputkesta. Savu purluttaa veden läpi, nousee pullon
ilmatilaan ja sieltä putkea pitkin polttajan keuhkoon. Polttaja voi
kuvitella, että "eihän tästä lähe mitään!", koska tämän keuhkoissa
ei tunnu tavanomaisen pahalta tuo polttaminen. Tämä johtuu
siitä, että vesi, jonka läpi savu kulkeutuu, suodattaa savusta
tarpeettomia myrkkyjä itseensä jonkinlaisen filtterin tavoin. Päähän
nouseva ainesosa (THC?) ei kuitenkaan jää veteen vaan tulee
käyttäjän elimistöön. Pullon lietevettä ei kannata juoda,
mikäli ei pidä laatanheitosta ja pahoinvoinnista. Veteen ei
nimittäin jää mitään päätä sekoittavaa, tai jos jää, jää niin
mitättömissä määrin, ettei maksa vaivaa.
Veden lämpötila on lähinnä makuasia; toiset pitävät viileästä
savusta, toiset lämpimästä. Lämmin savu tosin ärsyttää keuhkoja
vähemmän, sillä se on kosteampaa.
b) Toisenlaiseen vesipiippuun tarvitaan muovipullo. Tämän vesarin on
kirjoittaja keksinyt itse ja onnistunut hyvin 1.5 l
Mehukatti-kanisterilla. Pulloon pistetään reikä aika matalalle, ja
siitä tulee sojottaa yläviistoon putki, jonka päässä on
hasanpolttopesäke. Oma on asianne, miten saatte putken sojottamaan
yläviistoon...kokeilkaa sinitarraa, teippiä, narua tms. Pulloon
lasketaan vettä siinä määrin, että putken pullossa oleva alapää
on vedessä, mutta veden raja ei saa nousta putken yläpäähän asti.
Ei mielellään edes yli putken puolenvälin. Nyt kama sytytetään imien
savua pullon suusta.
Edut : muihin menetelmiin verrattuna keuhkoille erittäin lempeä ja
varmaankin vähiten epäterveellinen; sopii myös
tupakoimattomille, joiden keuhkot eivät ole tottuneet
rasitukseen, ja joita voivat muut menetelmät yskittää rankasti;
koska vaikuttava THC (?) tulee keuhkoon lähes raakana, ja
koska sitä pystyy imemään kerralla suuren määrän, on vesari
myös suht' tehokas vekoitin.
Haitat : hankalahko valmistaa kotioloissa, mikäli juuri oikeanlaisia
välineitä ei satu löytymään.
"USVAPUTKI"
Laitteeseen tarvitaan pahvi(tai muovi-)putki, jonka halkaisija on sitä
luokkaa, että saat kädelläsi peitettyä toisen pään ilmatiiviisti ja
toisen pään tiiviisti suuhusi tai suusi ympärille. Toinen tarvike on
jonkinlainen putken kyljessä olevasta reiästä työnnettävä tulisija
kannabikselle. Siihen tarkoitukseen on omiaan tavallisen piipun
tulisija.
Parempi on katkaista piippu keskeltä. Piippu tungetaan putken seinämän
läpi jommankumman päädyn läheltä ja pesä on siihen päätyyn päin, joka on
kauempana. Putkella voisi olla pituutta puolisen metriä, ja sen täytyy
olla (jos pahvinen) sen verran paksua pahvia, ettei se heti kurtistu tai
kastuessaan mene pilalle.
Sitten sytytetään piipun pesän sisältö ja peitetään samaan aikaan
kämmenellä piippua lähempi pääty, sekä imetään toisesta päädystä.
Hauskuus ei piile pesän polttamisessa, kun kämmen peittää toista päätyä,
vaan siinä, kun kämmen otetaan päädystä pois ja kiskaistaan putkeen
menneet savut keuhkoon. Amatöörien kannattaa tällä värkillä aloitella
varovasti, katsoen mihin keuhkot pystyvät. Putken pitää olla iso siksi,
koska pikkuruisessa putkessa ei ole mitään järkeä; jos pelkää järeitä
vehkeitä eikä omaa tippaakaan kokeilunhalua, voi yhtä hyvin myssytellä
pelkällä piipulla. Pystyt "usviksella" sitäpaitsi ottamaan keuhkoosi
paljon suuremman määrän savua kerralla ja yskimättä kuin normaalilla
piipulla poltettuna. Kunnon muhkeat usvat kun tulevat keuhkoosi putkesta
niin nopeasti, etteivät ne ehdi ärsyttämään kurkkua piipun tavoin. Ja
kaikkihan tajuavat, että tiheä, vahva savu kilahtaa päähän aivan eri
lailla kuin sama määrä hitaasti, miedoilla menetelmillä vedettynä.
Edut : nousee päähän tehokkaasti ja nopeasti; jotkut pitävät keuhkoon
tulvahtavasta, polttavasta, nopeasta aallosta (ainakin
kokeneemmat).
Haitat : usein käytettynä tekee keuhkoille hallaa; tuntuu usein pahalta
aloittelijoiden keuhkoissa
NORJALAINEN VESIPIIPPU eli "POMMI"
Vehkeeseen tarvitaan normaalikokoinen vesiämpäri, joita kaikista
saunoista ja siivouskomeroista löytyy, sekä muovipullo, josta on pohja
leikattu pois, ynnä foliota ja vettä. Otetaan ämpäri, täytetään vedellä.
Vettä kandee olla vähintään pullon pituuden verran ja pullo voisi olla
1.5 -litrainen. Kerrataan vielä, että pullon pohja leikataan pois.
Pullon suulle muotoillaan foliosta pesä. Koska pesää joutuu
irroittelemaan koko ajan, olisi hyvä muotoilla siitä lusikanomainen
varrellinen tai edes jonkinlaiset kahvat siihen. Pesän pohjalla on
luonnollisesti nuppi- tai muun neulan reikiä, joista eivät kuitenkaan
hasisköntsät saa tipahdella.
Pullo asetetaan ämpäriin niin, että sen suu on kuitenkin pinnan
yläpuolella. Pullon suulle asetetaan foliopesä, jossa poltettava tavara.
Pesä kannattaa tosiaan asettaa vasta pullon ollessa ämpärissä, sillä jos
pesä on paikoillaan, pursuaa sen rei'istä ilmaa kun pulloa työnnetään
veteen, ja ilma puhaltaa kallista tavaraa pesästä pois. Sytytykseen
tarvitaan käytännössä 2 henkilöä. Yksi antaa pesälle sytkää, ja toinen
nostaa pulloa hitaasti pois vedestä sekä painaa pesää pullon suun
reunoja vasten, jottei välistä pääsisi ilmaa pulloon. Ilmiö nimeltä
paine vetää savun pulloon. Pullon alareunan täytyy kuitenkin olla
vedenpinnan alapuolella. Kun pullo on mahdollisimman ylhäällä(muttei
liian), otetaan folio pois pullon suulta ja kiskomisvuorossa oleva oleva
ottaa pullon suun omaansa ja painaa pullon alas. Samaan aikaan kannattaa
hengittää voimakkaasti sisäänpäin, eikä vain antaa savun valua
keuhkoonsa, sillä näin vältetään tai lievennetään yskimisreaktiota.
Pommi on todellakin lempinimensä veroinen. Se on nimittäin
esittelemistäni vehkeistä luultavasti järein ja todellakin jyrähtää
päähän ja keuhkoon. Puolentoista litran pulloa käytettäessä tuo
norjalainen keksintö voittaa suurehkon usvaputkenkin. Se, jonka keuhkot
eivät ole terästä, ja joka ei ole aiemmin poltellut kaikkein rankimmilla
menetelmillä, ei yleensä voi välttää megalomaanista yskäkohtausta. Tai
em. kohtaus saattaa kyllä johtua siitä, etteivät aloittelijat yleensä
heti osaa oikeaa taktiikkaa, joka sujuu luonnostaan kokeneemmilta. Kun
tuo 30-60 sekunnin yskiminen on ohi, alkaa käyttäjä jo huomaamaan kuinka
kannabis alkaa kolista. Mutta useimmat normaalit keuhkot tottuvat
pommiin jo muutaman kerran jälkeen, eikä yskimistä enää esiinny.
Ilkeältä se tuntuu vieläkin, mutta moisen antaa anteeksi päähän
kohdistuvan jyrinän ansiosta. Aloittaja voi tietysti aloitella vaikka
litran pullolla, mutta puolilitraisesta ei kyllä ole enää mihinkään.
Edut : kolisee...
Haitat : ylijäreä; ilkeä; epäterveellinen (niin kuin ne
kaikki!); aiheuttaa verenpaineen kohoamista kannabista
vastaan taistelevien keskuudessa :); valmiit vehkeet tilaa
vieviä ja vaikeasti liikuteltavia
KUUMAT VEITSET
Ensin laitetaan liedeltä yksi levy lämpiämään ja tuon levyn päälle
2kpl veitsiä (esim. tavallisia voiveitsiä). Käsittele kuumia veitsiä
varoen, ettet polta näppejäsi! Kun levy ja veitset ovat kuumia, asetat
toisen veitsen päälle hasagökön (eikä tällä kertaa mitään tupakanpuruja)
ja painat toisella veitsellä kökköä, sekä imet jollain ohuella
putkella tai pillillä veitsien välistä kaiken, mitä köntistä irtoaa.
Kätevämmin homma sujuu kahdella henkilöllä. Päihtymiseen riittää kuumia
veitsiä käyttäen varsin pieni määrä raakaa hasista. Veistä tulee painaa
vinottain, niin, että veitsen taaempi kylki on kiinni toisen taaemmassa
kyljessä. Tällä menetelmällä ei hasista juuri mene hukkaan. Jos ei ole
tarkka jälkien siivoamisesta, voi köntin polttaa myös pelkän kuuman
levyn päällä.
Edut : säästeliäs ja tehokas keino, kama riittää pidemmäksi aikaa kuin
esim. norjalaisella pommilla; ei vaadi tupakanpuruja eikä näin
ollen mitään hasiksen itsensä sisältämättömiä myrkkyjä.
Haitat : ulkotiloissa, edes parvekkeella menetelmän soveltaminen
mahdotonta, ellei siellä ole liettä; sisätilatouhua, joten
varmista, että tuuletus pelaa tai että siedät raa'an hasiksen
tuoksua, joka leijuu keittiössäsi.
TISLAUSKOLVI
...Mikäli sen nimen oikein muistin. Kyseessä on eräänlainen lasinen
pallo, jonka päältä lähtee foliopesälle kuin luotu tötterö ja kyljestä
imuputkeksi täydellinen putki. En tosin tiedä, mistä moisia on
saatavilla muutoin kuin koulun kemian-/fysiikanluokasta "lainaamalla".
Enkä tiedä, miten köntin saa palamaan pallon pohjalla. Jos moinen
onnistuu, ei kögön savusta tarvitse mennä hukkaan pihaustakaan, kun
tukitaan pallon päällä oleva tötsä. USA:ssa suosittu crack-veikkojen
keskuudessa. Koittakoon ken voi!